Translate

perjantai 11. lokakuuta 2013

KALAREISSU Fishing trip

Syksyn melkein viimeisiä kalareissuja. Sattui onneksi kaunis aamu.

Outoa, kun ei enää ole lintuja paljoakaan, muutama sinisorsa vain uiskenteli lähistöllä


                                                 Maisema vaan on niin ihanan värinen


 Meinattiin mennä kalalle pienen saaren edustalle virtaan, jos vaikka iso ahven olisi syönnillä.


 Eihän siintä tullut mitään, kun joku oli ankkuroinut itsensä saareen, ja toinen vene oli paikassa mihin meinattiin mennä. Harmi, onpa vilkas kalastus aamu. No suunnitelmien muutos, mennään toiseen päähän saarta. Siinä sivussa päästiin lähietäisyydelle kuvaamaan kauniita punaisia leppiä.


Voi ukko rukka, taas tuli ylimääräistä soutua. Pysyypähän muskelit kunnossa. Ei ihan heiveröinen heppu olekkaan. Urheilu uran aikana penkkipunnersi 170 kg, jalkakyykkyä nosti kilpailuissa 250 kg, maastaveto kilpailussa 250 kg. Keihästäkin kiskaisi paikaltaan 53m.


Vasemmassa laidassa olevalle saarelle, mentiin kokeilemaan kalaa. Jokin iso kala mulahteli rantaheinikossa. Muuten kala ei ollut syönnillään, vaikka heiteltiin jonkin verran mäskiä, ja odoteltiin josko lahna tulisi paikalle.


                          On se vaan kaunista katseltavaa, kun puut ovat iloisen värisiä.


Kun kala ei ottanut toisen saaren edustalla, päätettiin että mennään maihin isoon saareen, ja kalastetaan kallion päältä. kun on sopivan syvääkin.

Ei muuta kun siimat veteen. Mäskiä perään, ja odotellaan tuleeko isoja särkiä mummolle. Mummo on tottunut lapsesta asti syömään särkiä suolakalana.

                 
             Vähän on pusikkoinen paikka, mutta hyvin pääsee kalastamaan, kun ei sählää.


                 Edessä olevassa ruovikossa, jonkin matkan päässä oli kesällä kurkien pesä.


Poika ja mies olivat ensimmäiset kalat jo nostaneet vedestä, ennen kuin sain siiman veteen.


Voisi se kala jo nykäistä. Kun koho on oikean mallinen ja herkälle viritetty, kalan varovaisenkin syönnin huomaa paremmin.
Kalliolla on pidetty nuotiota, ja joku on jättänyt vadin saareen. Kyllä omat tarvikkeet ja jätteet kuulu jokaisen kuljettaa pois luonnosta.


                                                        Ei ihan hirveän hyvä syönti enää.


                                      Muutama särki, ja yksi ahven, joka pääsi takaisin jokeen.


Mäskiä löydettiin paikallisesta Motonetista yllätyksenä  myynnistä. Minun jäätelö rasiassa on matosia, kun toukkia ei ollut.

 Mato juttu on vähän kinkkinen! En voi ottaa matoa käteen, kun on niin käärmemäinen.
Joskus lapsena, tunkioliero kiemurteli niin kovasti kädessä, että tuntui kun se olisi puraissut, vaikka eihän se ole mahdollista.
 Kärpäsentoukat ja surviaiset ei tunnu missään, mutta matosiin en koske ilman käsineitä. Käsineitä ei voi pitää käsissä kesäkalalla, kun koukut on niin pieniä. Mies ja poika joutuuvat laittamaan minulle madon, jos ei ole toukkia.

Onneksi toukkia on ollut saatavilla kesäaikaankin.


Vettä alkoi satamaan, joten päätettiin lähteä kotiin. Kesken soutelun alkoi kuulua kovaa kaakatusta. Päät heiluivat puolelta toiselle, kun mitään ei näkynyt. Iso hanhiparvi oli laskeutunut saaren toiselle puolelle.


Venerantaa vastapäätä on yksi saari lisää. Saaressa on ollut koko kesän oranssi teltta. Onkohan siellä majaillut joku?


Näkymä saaresta, jonka vasenta väylää pitki tultiin, ja oltiin kalassa. Oikeaa puolta kun lähtee menemään, tulee muutama talo vastaan rannassa. Väylä kiertää saaren, ja tulee takaisin paikkaan mihin meinattiin mennä kalaan.


Vene- ja uimarantaa vastapäätä olevan saaren editse menee aika kovasti virtaava väylä, ensimmäiseen patoon. Siellä olisi hyviä kalapaikkoja, mutta kun sinne ei saa mennä.


Tänä viikon loppuna olisi tarkoitus mennä vielä kalaan, jos säät vain sallivat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti