Olen kärsinyt monta vuotta kovista kivuista nivelissä. Jos ne kivut ei olisi ympäriinsä, ja vaivaisi yöllä, niiden kanssa tulisi toimeen.
Nyt syksyllä en enää kestänyt kipua vaan menin lääkärille, jonka luona olen ravannut vuosia. Sain lähetteen sairaalaan orttopedille.
Reilun kuukauden odottelun jälkeen pääsin lääkäriin. Lähetteessä oli moni nivelvaiva. Yllätys yllätys, lähetettä ei sitten löytynytkään mistään. Lääkäri ei suostunut katsomaan, kun vaivaisesti mitenkä kädet nousivat. Koko 20 min ajan paasasi mitenkä hänellä menisi kaikki aika, jos kävisi minun koskevat paikat, jonka vuoksi en pysty nukkumaan ja liikkumaan kunnolla. Jos olisi ollut hiljaa ja tehnyt hommia, olisin saanut asioita eteenpäin.
Keksi laitaa taas minut reumalääkärille, kun hänellä on tunnin aika ensialkuun. On tutkittu jatkuvasti reumaa, ja ei vielä ole löydetty. Sama se tietysti kenelle pääsen, jos suostuu kuuntelemaan. Laittoi sentään sormi, käsi ja polvien röntgeniin. Molemmista olkapäistä magneettikuviin. Fysioterapeutille aika olkapäistä. Kyllä olin vihainen kun tulin pois vastaanotolta. Olisin vielä jotenkin tullut toimeen olkapäiden kanssa, mutta polven ja nilkan kanssa en.
Osa jutuista on perimää ja osa itse aiheutettuja. Olen 7vuotiaasta lähtien urheillut paljon ja kaikenlaista. Viimeiset 8v kovaa treeniä hiihtoa varten.
Urheilun jälkeen 30 vuotiaana tuli kilpa pilkki ja kilpa onki kuvioihin, ei ihan kevyttä hommaa. Talon remontointi ja 33 vuotta seisomatyötä urheiluvälinemyyjänä on tehnyt osansa ettei paikat enää kestä.
Sormien ja varpaiden nivelrikot ovat perimää, Hankalaa, mutta minkäs teet. Isällä samat ongelmat. Polvi meni joskus sauvarinteessä, todettiin että hyppääjän polvi. Nyt ei kyllä enää ole hyppäjän polvea vaan jotain muuta, ei kai röntgenissä näy jos jotain on mennyt rikki? Vasen nilkka meni suunnistessa joskus, nyt melkein kaksi vuotta sitten, tulehtui kun hiihdin muljuavalla alustalla. Nilkka ei ole sen jälkeen ollut kunnossa. Sanottiin vaan, että laita volttareenia. Selkä ym. muu lisä vaiva, joten ei ihme kun välillä hermot menee.
Tänään oli ensimmäinen magneettikuvaus. Kun vihdoin nimi huudettiin, pääsin lääkärin luokse, joka laittoi varjoainetta niveleeseen ennen kuvausta. Kysyin uskaltaako minulle antaa varjoainetta, kun olen, niin myös, lääkkeile allerginen. Päätin että laittakoon, osaapahan antaa ensiapua.
Hoitaja pyyhki moneen kertaan oikean olkapään niveleen kohtaa puhtaaksi aineella. Käsi piti olle omituisessa asennossa, jossa se ei pitämättä pysynyt.
Kysyin lääkäiltä puuduttaako ensin, ei kuulema. Ultraäänellä katseli nivelen kohtaa ja sanoi että nyt pistää. Vitsi kun sattui! Eihän se pistos sitten mennytkään oikeaan kohtaan, vaan piti etsiä uusi paikka. Ja taas pistetiin, kipu oli vielä kovempi kun laski ainetta samalla olkapäähän.
Ei onneksi tehnyt mitään allergista reaktiota. Ainoa vaan, että käsi ja olkapää tuli sairaan kipeäksi. Pääsin magneetti kuvausvaunulle saman tien.
Metallia sisältävät vaatteet pois päältä, muuten sai olla vaatteet päällä. Olkapäähän laitettiin jokuu häkkyrä, ja sain käydä selälleen makuulle. Vasempaan käteen sain soitto namiskan, oikea käsi tuettiin oikeaan asentoon ja korville tuli kuulokkeet. Kun minut työnnettiin rummun sisälle, meinasi tulla paniikki, kun on niin ahdas tila.
Sanottiin että kannattaa pitää silmät kiinni. Kun kone lähti käyntiin oli kyllä aikamoinen olo. Koneesta lähtee kova rätinä kun on käynnissä.
Ensimmäinen minuutti meni, ja kuulokkeista kuului ääni, että seuraava kuvausjakso kestää 3 minuuttia.
Naamalle puhalsi suhteellisen siedettävää ilmaa, mutta hengitys ei meinannut vaan pelata. Käsi alkoi puutumaan ja olkapäätä koski. Ajattelin että pitääkö painaa nappia, mutta sain oltua paikallaan.
Puolessa välissä rumpuun tuleva ilma muuttui kuuman tuntuiseksi, eikä enää ollut hyvä olla.
Onneksi kuului ääni joka sanoi, viimeiset 3 minuuttia. Kyllä oli pitkät minuutit maata rummussa. Onneksi pääsin pois hökötyksestä.
Koneessa tarvi olla n.20min.
Vitsi kun keskiviikkona on sama juttu edessä uudestaan. Kädellä ei saa painavia nostaa tänään, eikä kastella pistoskohtaa.
Saa nähdä miten kipeä käsi on yöllä. Tuli vähän oksettava olo, koko homman jälkeen. Olisiko se huono ilma putkessa tehnyt tai pieni paniikki.
Kaveri kävi viimeviikolla Kotkassa samanlaisessa jutussa, oli puudutettu ensin ja sitten laitettu varjoaine. Putkessakaan ei ollut tehnyt heikkoa.
TORSTAINA 7.11
Kävin keskiviikkona vasemmasta olkapäästä magneettikuvassa. Lääkäri oli vaihtunut. Tämä lääkäri pisti olkapäähän ensin puudutuspiikin, ja samaan neulaan varjoaineen. Sattui ihan yhtä paljon kuin maanantaina, vaikka puudutettiin. Teki mieli nousta pois lavitsalta. Toivottavasti, ei enää joudu samanlaiseen käsittelyyn.
Jouduin odottelemaan aulassa 30 min ennen kuin pääsin kuvaus rekkaan. Oli valmiiksi oksettava olo, kun menin kuvattavaksi. Lääkeaineet tai jännitys teki.
Ennen lähtöä kotona, isäntä hieroi selkää ja niskaa, ja otin ventolinea. Kuvauspaikalla koneen käsittelijä oli vaihtunut. Pyysin että hän puhuu välillä minulle, kun olen putkessa.
Tämä heppu oli ripeä liikkeessään, hän laittoi olkapään kohdalle telineen, minut pitkälleen tasolle, ja kuulokkeet korville. Saman tien tunnelin sisälle, ja soittokello toiseen käteen. Hätäsestään kysyi, tarvinko tukea toiseen käteen, ja sanoi että pitää olla liikkumatta. Ajattelin, että mitähän tästä tulee, tuleeko paniikki.
Kun kone lähti käyntiin, koitin hengitellä kunnolla ja pitää silmiä kiinni. Ensimmäisten rätinöitten jälkeen, kuulokkeista kuului, lähtee kuvasarja joka kestää 6 minuuttia, hengittele rauhallisesti. Koitin olla, kuin en olisikaan putkessa. Kone piti melua, ja kuulokkeista ei kuulunut mitään, ja ajattelin, että kuinkahan kauan vielä.
Jossain vaiheessa huomasin, että tämähän on helpompaa, kun maanantaina. Olkapää ei sykkinyt kipua kaiken aikaa, ja hengityskin pelasi suhteellisen hyvin. Pystyin rentoutumaan, ja ahtauskaan ei hirveästi haitannut.
Jossain vaiheessa kuului ääni, että 3 minuuttia enää. Jes!
Loppu aika meni nopeasti, ja kuvat saatiin otettua. Käsi oli aika hyvä koko loppu päivän, kun ei kauheasti liikutellut kättä. Yönkin sain melkein nukuttua, tosin särkylääkkeen kanssa. Sormet olivat vain vähän turvoksissa aamulla. Oikean käden sormet, on vielä nytkin turvoksissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti